Ja tässä minä istun edelleen,eilen ostamani fyysisen paperia ja muovia olevan muistikirjani sivut täysin tyhjinä mutta tänne suollan kuitenkin tekstiä.

Voisin lähteä kotiin, voisin kerätä vaatteet lattialta kaappiin tai voisin lähteä keskustaan.
Laskut erääntyvät, hävettää oma saamattomuuteni.
Vatsaa vääntää, kohtu puristuu kasaan.
Ihmisten äänet ärsyttävät,  kiristelen hampaitani ja edelleen vatsaa vääntää.

Tänään on päivä, kun en viihdy itsessäni.
Tänään on sellainen päivä, kun vatsani roikkuu ja reidet hyllyvät.
Naamani näyttää kuolleelta, iho kiiltää nenänpielistä ja hiukset ovat likaiset.
Aamulla valinnut tietenkin väärät vaatteet väärälle päivälle, ja sukkahousuihin kehittyy reikä.
Vaatteet, joissa en tunne oloani itsevarmaksi, vaikka aamulla pikavilkaisulla luulin toisin.
Tänään on toisaalta ryömimispäivä, on päivä kun haluaisin kadota tai juosta juosta juosta ja huutaa ja juosta.

Tahtoisin paljon, tahtoisin olla enemmän.