Haluaisin ihmistyä.
Haluaisin pitää taas syödyt liiatkin ruuat sisällä.
Tahtoisin olla terve enkä kaiken aikaa flunssassa.
Haluaisin tuoksua hyvältä, näyttää iloiselta.
Pukeutua räikeästi, hohtaa neonkylttinä!

Haluan aktivoitua, lopettaa nyhjäämisen ja itseni tulehduttamisen.
Lopettaa, ainakin vähentää tupakanpolton minimiin.

Hei, olen siis Krisse.
Parikymppinen epävakaa naisihminen, vaikeuksia joskus syödä.
Tahdon kirjoittaa siitä. Tahdon kirjoittaa että ymmärrän.
Tahdon kirjoittaa muistakin asioista.
Painajaisunista, tuhansista arvista, itkuista, päivistä yksin bunkkerissani, pelosta syödä muiden ihmisten seurassa, pelosta nauraa muiden seurassa, tärinästä ja kouristelusta kun joudun niihin tilanteisiin.
Kireistä hermoista, apaattisuudesta, irronneista kengänkoroista ja ongelmista alkoholin kanssa.
Rikkinäisistä sukkahousuista, kouristuttavasta paniikkihäiriöstä, riippuvuudesta rauhoittaviin.
Ihmispelosta, epätietoisuudesta, pelkään niiden katsovan läpi.
Pelkään niiden näkevän ja jokaisen vihaavan.
Soittavien ystävien tekevän sen ilkeyttään, tai velovollisuuttaan.
Nurkista ja koloista jonne käperryn, rakentelen majoja joihin piiloutua.
Tajunnanmenetyksisytä viidenruuhkassa keskustassa, oksennuksesta kauppakeskuksen maksullisiin saniteettitiloihin.
Rikkinäisestä menneisyydestä, asioiden juurista.
Ehkä vielä ?