And I don't want the world to see me
Cause I don't think that they'd understand
When everything's made to be broken
I just want you to know who I am

tai ehkä lähteminen.
suurenmoinen liikuttuminen epäolennaisesta ja olennaisestakin, televisiosarjasta ja satunnaisesta musiikista linja-autossa, musiikista radiosta, kirkkaan pinkistä creative zenistä tai oman koneen winampista, ihan noin yhtäkkiä.

tarvitsin kauan aikaa paikkaa, jossa purkaa kaikki päähän kökkööntynyt typeryys ja viisaus ja ajatukset, kunnes muistin tämän. ehkä tätä joskus joku vilkaisee, ehkä lauseet päästäni pysyvät tääläkin yksityisinä, mikä sinällään on hyvin kummallista, kun sitä tarkemmin ajattelee. kuin joisi humalan, ja arpoisi johtaako se hallitsemattomaan "anna hei mä kerron sulle kaiken mitä mulle on koskaan ikinä tapahtunut" - purkautumiseen jopa tuntemattomalle.

tänään äidin kerrostaloa vastapäätä olevan linkosuon leipomon edessä oli jäniksen takakäpälä, suolia ja variksia ja pysähdyksissä hopeanvärinen farmariauto, jossa vanhempi herra, toivottavasti ainakin, soitti pelastuslaitokselle että ajoi villieläimen yli. meinasin oksentaa, kun aamulla jo kerran oksensin melkein herättyäni.

olen saanut kuitenkin aikaa ajatella ja liikuttua. ihan yksin. olen selvittänyt elämäni pahimman virheen, vieraan sylin ja sitä seuraavan kuoleman. olen puoleen vuoteen ensimmäistä kertaa osannut analysoida itseäni ääneen, joka on helpottanut asioita. olen hyvinkin analyyttinen, liiankin, mutta että ääneen ihan.
minulle on annettu anteeksi, minäkin olen antanut.

olen ollut melkein oksentamatta tarkoituksella, polttanut liikaa, juonut liikaa, käynyt väärissä paikoissa, päätynyt ratkaisuihin jotka ovat aina huonoja, tuhonnut kehoani joskus injektioilla. päätynyt tuloksiin: addikti, rutiiniaddikti, liian pelkäävä ja vainoharhainen.munuaiseni olen saanut kipeiksi, verenkiertoni käsiin ja jalkoihin toivottomaksi jonka johteena muistutan raajoiltani hankeen kuollutta ruumista. harmaata. sinistä. samaa sävyä kun silmieni alla, ihan siinä pienenpienten, mutta jo itsepintaisten juonteiden vieressä.

ruumiinlämpö ei pysy paikoillaan, ajoittain iltaisin olen horkan partaalla, hyinen violetti ihoni valuttaa jäistä hikeä. joskus herään öisin tukehtumaisillani kuumuuteen. ihan vuorokaudenkin sisällä. tajuntani heiluu iltaisin menetyksen partaalla. tämä on anemia, taas, tiedän sen, siksi en jaksaisi huolestua. onhan minulla ensiviikolla lääkäri.

jaksaisin huolestua kaikesta muusta, jopa siitä että olen avannut suuni itsestäni avopuolisolleni, se on pelottavaa, todella.

en muista kaikkea, mitä olen miettinyt haluavani purkaa, mutta kiitos kun kuuntelit.

ps. kaikki tämä johti osastohoitoon, huomenna on kartoitus.

And you can't fight the tears that ain't coming
Or the moment of truth in your lies
When everything seems like the movies
Yeah you bleed just to know you're alive